Sveitsin sairaalat kohtaavat suuria haasteita: kasvavat kustannukset, alijäämäiset yksiköt, henkilökuntapula ja lisääntyvä ambulatorinen hoito. Kantoneihin perustuva sairaalasuunnittelu on hitaasti tulossa rajoilleen. Tarve tarttua asiaan on kyllä tunnistettu parlamentin, valtion ja GDK:n toimesta, mutta konkreettisia ehdotuksia ja syvällistä tarkastelua todellisista olosuhteista puuttuu yhä.
St. Gallenin yliopisto on analysoinut Sveitsin sairaalamatkamaasto Fondation Groupe Mutuelin toimeksiannosta. Se osoittaa, että kantonien suunnittelurajat eivät monille palveluryhmille vastaa aitoa hoitoa. Suurimmassa osassa tutkituista alueista 25–50 prosenttia väestöstä hoidetaan kunnian rajojen ulkopuolella. Joillakin alueilla, kuten Mesocco GR:ssä, tämä on 95% tapauksista. Tämä koskee sekä sairaalahoitojen perusterveydenhuoltoa että valinnaisia toimenpiteitä.
Ulkokantoniset potilaat ottavat järjestelmällisesti pidempiä matkoja. He siis eivät anna läheisyyden sairaalaan ratkaista, vaan sen laadun, asiantuntemuksen ja kielen, kuten tutkimus osoittaa. 'Kantoniin ulkopuolinen hoito ei ole vain erikoistuneen lääketieteen aihe, vaan todellisuus monille perusterveydenhuollon hoidoille. Suunnittelun tulisi ottaa nämä olosuhteet huomioon. Lisäksi palveluryhmiä tulisi tarkastella kiireellisyyden ja monimutkaisuuden osalta uudelleen ja sen perusteella suunnittelutasot paikallisesta kansallisiin perustaa', selittää professori Dr. Alexander Geissler, terveydenhuollon taloustieteiden, politiikan ja johtamisen professori ja tutkimuksen toinen kirjoittaja.
Lisäanalyysi sairaaloiden kapasiteetista osoittaa, että naapurikantonien toimivaltuuksissa on päällekkäisyyksiä. Suurimmassa osassa kantoneja kolmasosa jopa neljä viidesosaa sairaaloista tuottaa 80–90 % palveluryhmän hoidoista.
'Todellisuudessa potilaiden näyttää siltä, että kuvan läheisestä 'hoitosairaalasta' on vanhentunut. Meidän pitää sairaalasuunnittelussa siirtyä kantonien omista eduista potilaiden keskiöön', vaatii Thomas Boyer, Groupe Mutuelin toimitusjohtaja.
Groupe Mutuel pyrkii tässä kokonaisvaltaiseen hoitosuunnitteluun keskittyen laatuun. Kuten tutkimus osoittaa, palveluryhmät tulisi jakaa sopivalle tasolle. Nykyisten liittovaltion ja kantonien suunnittelutasojen lisäksi viidestä seitsemään alueellista terveysaluetta voisi tehostaa. Lisäksi tulee ottaa huomioon laatumittarit 'arvoon perustuvan terveydenhuollon' hengessä sekä vähimmäistapausmäärät. Samaan aikaan tulisi myös ambulanssihoito lähellä kuntia ottaa suunnitteluun mukaan.
'Meidän on poistuttava sairaalasuunnittelusta kohti hoitosuunnittelua. Tutkimus osoittaa, että voimme liittovaltion tasolla erikoislääketieteen lisäksi ottaa aidot potilasvirrat parhaiten huomioon ylikantonisilla terveysalueilla. Lisäksi meidän täytyy ottaa perusterveydenhuolto mukaan suunnitteluun', toteaa Thomas Boyer.